1. Juoksuharjoikset tyssäsivät heti alkuunsa, mutta huhkin koko heinäkuun salilla 2-3 kertaa viikossa.
2. Kaisan ylipuhumana nöyrryin ja hankin vihdoin ne kävelysauvat, kun vastaan osui juuri minun mittaiselleni tarkoitettu, viimeinen pari laatuaan, päätähuimaavan hintaan 4,80 eur. Mainita täytyy vielä, että ne ovat kullanväriset(!) ja siis tosi tyylikkäät. Ja hitto, olen pilkannut sauvakävelijöitä silkkaa kateuttani, sehän on tosi tehokasta touhua.
3. Huollatin noin kolmikymmenvuotiaan Nopsani ja nyt suhaan sillä työmatkat, usein rantakaistaletta vastatuuleen. Suurinpiirtein 40 minuuttia pyöräilyä päivässä siis.
4. Pyörähullun työpaikkani virkistyspäivän aktiviteetti oli luonnollisestikin pyöräretki. Kohteena Porvoo, matkaa vajaat kuutisenkymmentä kilometriä, vuokratulla retkipyörällä onneksi. Yllätyksekseni selvisin koitoksesta hengissä ja pahemmitta vammoitta. Paluumatka sujui onneksi museolaiva Runebergin kyydissä, Brunbergin tryffeleitä napostellen.
5. Viime viikonloppuna olin Astangajoogan alkeiskurssilla ja heti tiistaina ensimmäisellä alkeistunnilla. Tästä se lähtee, Joogaelämä! Raportoin lisää aiheesta piakkoin.

* melkkis = Melkein Keski Ikäinen

Kävin juuri aamulenkillä. Unohdan aina miten hyvä mieli siitä tulee, saa jotenkin energiaa koko päivään. Ja latausta. On monta asiaa, jotka pitää hoitaa vielä ennen töitä.

Enää pari hassua viikkoa jäljellä ja sitten on palattava opiskelujen pariin (en valita lainkaan! Olen kerrankin innoissani!). Ja yliopistoliikunnan. Ehkä otan veljeni mukaani ja hyödynnän hänen taitojaan laitamalla hänet tekemään minulle saliohjelman. Ei kuullosta yhtään huonolta suunnitelmalta.

Viikon saavutukset:

1. Emma osti kävelysauvat. Lenkkeily on tehokkaampaa ja silti yhä hauskaa. En enää ikinä pilkkaa yhtään mammaa joka pistää niillä menemään.
2. Uudet lenkkihousut (miksi sitä pitää ryysyissä ulkoilla kun voi näyttää ihan kivalta?)
3. Venyttely. Pitää. Kehon. Kunnossa.

Kohta edessä on uusi kuntotesti. Toivon mukaan tulokset ovat ainakin hieman parantuneet sitten kesäkuun! (Iiik!)

Tässä viime viikon liikunnat:
ma – juoksu
ti – saliharjoittelu n. tunti
ke – lepopäivä
to – reipas aamukävelylenkki 1/2h, venyttelyä, salilla n. tunti
pe + la – lepopäivä
su – parin tunnin kävelylenkki

Eilen, maanantaina, olin taas kuntosalilla, tarkoituksena käydä kolme kertaa tällä viikolla. Yllätyksekseni tykkään saliharjoittelusta kovasti. Herättävä kokemus tosin; en omaa juuri lainkaan käsilihaksia (mikä ei tietenkään yllätä ketään), mutta sen sijaan ihan kelvot vatsalihakset. Hassua on myös huomata, kuinka heti salikäynnin jälkeen kroppa on makaronia, mutta seuraavana päivänä lihaksissa ei tunnukaan väsymystä. Jotenkin nurinkurista, mutta voinen siis lisätä juoksuharjoitukset välipäiviin?

Niin mukavaa kuin salilla onkin, olen mietiskellyt mitä oikeasti haluaisin tehdä, mitä tältä uudelta (liikunnalliselta) elämältäni haluan? Miksi kirjaan jopa tavoitteeni itseäni aliarvioiden? Kukaan ei voi pilkata, kun ensin tekee itsestään pilaa, eh? Terveisiä täältä huonon itsetunnon suosta.

Minun on vaikea suoda itselleni hyviä asioita. Kahden työhullun vanhemman geenien, tai meemien, muokkaamana, liikunta on yksi suoritettava asia lisää, joka sekin pitäisi hoitaa mahdollisimman vähällä ajalla ja rahalla. Miksi maksaa kalliita jumppatunteja, kun voi käydä juoksemassa kurasäässä niillä kymmenen vuotta vanhoilla lenkkareilla. Vielä vaikeampaa, kuin panostaa omaan hyvinvointiin rahallisesti, on kuitenkin suoda itselleen aikaa ja lepoa. Suklaapatukka tai shoppailua instant-hemmotteluksi ja sopiva annos syyllisyyttä päälle.

Siispä aion tehdä jotain, mitä olen jo pitkään halunnut: osallistua syksyllä Astangajoogakoulun alkeiskurssille, siitäkin huolimatta että samalla hinnalla lunastaisi itselleen vuoden yliopistoliikuntaa. Because I am worth it, Ha!

Vk III, päivitetyt tavoitteet: Omata Jillian Michaelsin käsivarret. Säännöllinen joogaharjoitus ja ehkä jopa kouluttautua joskus tulevaisuudessa joogaohjaajaksi. Ja se Maraton -kyllä.

1. Helteet. Kuka sitä jaksaisi lähteä juoksemaan, kun on niin pirun kuuma ja hikoilen ihan tarpeeksi jo töissä (jossa ei ole ilmastointia!)

2. Paino. Jos tiputan ensin pari kiloa, juokseminenkin sujuu varmasti paremmin. Eikö?

3. Kiire. On niin paljon kaikkea muuta tekemistä! Olen käynyt Pihlajasaaressa ja Suomenlinnassa, polttanut olkapääni kaksi kertaa, ja syönyt silti vain kaksi tofu-tuuttia!

Tänään, vapaapäiväni kunniaksi, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja lähdin lenkille. Kaivoin jostain esiin vanhan (mutta hyvän, iphonen syrjäyttämän) mp3-soittimeni, latasin sen ja puin uudet juoksukengät jalkaan. Suuntasin kohti töölönlahtea ja sinne päästyäni noudatin Emman hyväksi toteamaa keinoa, ja tauotin juoksemisen musiikin avulla. Kuuntelin Ashlee Simpsonin Bittersweet Worldin kertaalleen läpi, ja kotimatkalla soi One Republicin Dreaming Out Loud. Toimi yllättävän hyvin, noin kombona.

Nyt on yllättävän hyvä olo. Olen tosissani menossa uimakouluun syksyllä, koska inhoan yläkropan treenamista, ja siinä kädet ja selkä saisivat hyvä harjoitusta sen tuntumatta inhottavalta. Saan lihaksia liian helposti, ja koska minulla on jo entuudestaan leveähköt hartiat ja käsistäkin löytyy voimaa, en tosiaan halua “pahentaa” tilannetta.

ps. Puolustuksekseni voin sanoa, että olen pari kertaa kävellyt töistä kotiin, toisen kerran jopa raahasin kävelysauvat töihin. Kyllä tämä tästä. Alku aina kankeaa, eikö?

Juoksuohjelman ensimmäinen harjoitus suoritettu. Sangen epätieteellistä puuhaa tosin ilman sporttikelloa, mutta ratkaisin intervallihomman ipodin avulla niin, että 5 min kävelyä = 2 biisiä, 1 min juoksua= 1/2 biisiä (sen toisen puolikkaan voi sitten käyttää puuskutukseen), 5 min kävely = 2 palauttelubiisiä jne. Joku vanha soittolista sylkikin sopivasti juoksujen kohdalle The Ting Tingsiä, ja Morningwoodia.

Eka juoksuminuutti oli tuskaa, toinen sujui jo helpommin ja kolmas ilman pahempaa puuskutusta. Lenkki venähti melkein puoleen tuntiin, loppuun vähän ekstrakävelyä kotiinpäin. Tykkään kovasti aamukuntoilusta; aamiainen ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvältä kuin lenkin jälkeen. Liian laiska venyttely tosin alkaa tuntua jo nyt ja jalkani painavat sen verran ettei viitsisi kävellä metriäkään. Onneksi helteessä kuuluu viettääkin siestaa…

Ai niin, löysin ne kengätkin; adiStar Ride W. Puoleen hintaankin vielä satasen, joten paras olla hyvät!

Jalka-analyysin tulos oli, että jalkojeni asento on neutraali. Vanhat juoksutossuni ovatkin siis olleet aivan oikeanlaiset. Tosin myöntäessäni myyjälle, että kengillä on ikää jo sellaiset kymmenen vuotta, totesi hän: “Se on sitten yhdeksän vuotta liikaa”. Ilmeisesti myös siitä huolimatta, että jokunen niistä vuosista on kulunut kenkälaatikossa. Uusia tossuja en saanut vielä hankittua, jalkani kun on -neutraaliudestaan huolimatta- hieman hankalaa kokoa. Korkkarikoko 40-41 tarkoittaa lenkkareissa n. kokoa 42. Yritä siinä sitten tehdä alelöytöjä! Porin sporttiliikkeet olisi vielä tarkoitus katsastaa viikonloppuna; sormet ristiin siis, uusien tossujen löytymisen puolesta.

Huomenna suuntaan virallisesti kesälaitumille, pariksi-kolmeksi viikoksi äidin hoteisiin. Lomalaukkuun on pakattu sekä vanhat juoksukengät, että viime vuonna hankitut, kutakuinkin käyttämättömät sisätossut. Ensi viikolla olisi tarkoitus tutustua kuntosaliin ja aloittaa myös juoksuharjoitukset. Lomaruokavalioon saattaa lipsahtaa vähän normaalia(kin) enemmän jäätelöä ja jokunen lasi valkkaria, mutta enpä ajatellut suurempaa stressiä asiasta ottaa. Liikunta pitää kuitenkin huolen siitä, että tulee NÄLKÄ ja syötyä myös kunnon ruokaa. Raparperipiirakkaa täytyy kyllä leipoa myös, tai mansikkakakkua, gluteenitonta tietty.

Tänään harjoitin vaihtoehtoista vartalohyväksyntää päivittämällä alusvaatevarastoani oikean kokoiseksi. Viime viikolla kun selvisi, että olen varmaan vuosikausia ahtautunut vääränkokoisiin liiveihin ja koon 70B sijaan olenkin 65D. Pientä identiteettikriisiä pukkaa, mutta sen sijaan että kuvittelisin kehittäväni jostain maagisesti nyt heti kymmenen kiloa lihasta ja kurveja, koetan hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Kummasti helpompaa se tosin on oikeankokoisissa rytkyissä. Lisähemmotteluna tarjoushintainen sporttilehti ja normaalin pepsimaxin sijasta villivadelmavissy. Voinen hyvällä omallatunnolla siirtyä viettämään vikaa iltaa kaupungissa hyvän ystävän ja viinilasillisen kera.

Mukavaa Viikonloppua!

Tällä hetkellä toivon myös kovasti, että olisin venytellyt eilen paremmin. Nyt takareidet ja pohkeet ovat hieman herkkinä.

Olen silti kummallisen innoissani. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin eilen, kun editoimme videomme kasaan (en silti suostu myöntämään, että olisin niin blondi kun video antaa vaikuttaa).

Tämä on ollut hyvä viikko. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun palaan työrytmiin. Kanansyönnin opettelu jatkuu, samoin lenkkeily. Ehkä kerään voimia mennä kuntosalillekin joku päivä, vaikka näillä ilmoilla se on kyllä tuhlausta.

Tänään ohjelmassa: hedelmäsalaattia evääksi töihin, venyttelyä, jalkojen hoitoa, punnerruksia.

Järkyttävintä oli eilen huomata, miten ylimääräinen paino vaikutti juoksuun. Olen kävellyt paljon kevään aikana, mutta vasta juoksussa sitä tunsi kuinka ruhoni painoi. Haluan karistaa kiloja, niin on kevyempi olo. Herättävä kokemus, kieltämättä.

Emmahippo: 2.22.3
Kaisahippo: n. 2.40 (hieman epätarkka tulos, sillä Emma koki iphonen ajastintoiminnon haasteellisena)

On tullut aika ryhdistäytyä. Me emme muutu enää nuoremmiksi, emme liiku samalla tavoin säännöllisesti kuin nuorempina ja olemme molemmat kehittäneet pahoja (siis mitä maukkaimpia, mutta valitettavasti myös epäterveellisiä) ruokatottumuksia. Me emme halua mitään ihmekuureja, paastoja tai liikunnallisia tiiviskursseja. Nyt on kyse pysyvästä elämäntapojen muutoksesta!

Olkaa huoletta, lähtökohta ei  ole mitä huonoin. Olemme molemmat olleet vegaaneja, joten kasvikset, linssit ja pavut ovat tuttuja. Toisaalta meillä kummallakin on ruoka-allergioita, jotka rajoittavat yleisesti tarjottavia ihanteellisia ruokavalioita kohdallamme. Toiselle maito-, toiselle kaikki (ja tarkoitan todella, kaikki) vehnätuotteet ovat kiellettyjä.

Olemme innoisamme tästä yhteisestä projektistamme. Olemme tunteneet toisemme aina, joten tunnemme hyvin toistemme sekä hyvät että huonot puolet. Jokainen tarvitsee kannustusta joskus.

Me molemmat opiskelemme ja työskentelemme tahoillamme, joten tätä voi pitää eräänlaisena sivuprojektina, joka mahdollistaa kehityksen seuraamisen.

Tavoitteena: terveellinen ja nautittava elämä.